Itselläni on jostain syystä helpompi löytää ruokakumppani Brunellolle kuin Amaronelle, jossa yleensä täyteläisyys ja jopa makeuskin vievät viinin vähän omalle raiteelleen. Venetossakin jopa tuottajat kutsuvat useita Amaroneja meditaatioviineiksi. Ainakin minulle se riittää hienosti.
Tämä eteläisen Toscanan viini on jostain syystä minulle se ruokajuomien aatelinen, jonka vuoksi sitä tälläkin juotiin superlihan, japanilaisen Waguy-naudan kumppanina. Juomasta löytyy alkoholia 14 % eli varsin kohtuullisesti.
Ulkonäkö: Selkeästi ruskeaan vivahtava väri, mikä tietenkin kertoo ikääntymisestä
Tuoksu: Paahteinen, herukkainen, hienostuneen maanläheinen. Hieman jopa kemikalinen! Ei hyvä ominaisuus.
Maku: Voimakkaat tanniinit. Hedelmäinen, hapokas ja tasapainoinen kokonaisuus. Pitkä jälkimaku. Roteva viini kaikelle punaiselle lihalle sen eri muodoissa.
Kokonaisuus: 86/100. Kestää vielä mainiosti varastointia happojen ja tanniinien siivittämänä jonkun vuoden. Kenties 2 - 3 vuotta, ehkä pitempäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti