Noin joka toinen vuosi maistamme myös vuosikertasamppanjoita ja kuten tälläkin kertaa, tilaisuudesta jäi taasen varsin hyvä maku suuhun.
Laurent-Perrieriä lukuun ottamatta kaikki maistettiin sokkona, eli emme tienneet mitä laseissamme oli (vuosikertasamppanjaa toki). Siksi myös kommentit ovat hyvin niukkasanaisia, kuten minulla muutenkin.
Kuten viinien arviointini muutenkin tapahtuu kussakin viitekehyksessä erikseen, eli pisteytystä vuosikertasamppanjoissa ei voi verrata vastaavaan pisteytykseen missään muussa ryhmässä. Kun maistellaan iäkkäitä juomia, pyrin aina löytämään sen omasta mielestäni tyylikkäimmin ikääntyneen ja arvokkaimman makuisen juoman.
Erot ovat huikean pieniä, mikä näkyy myös pisteytyksessä. Tällä kertaa hännänhuipuksi jäi minulla se kaikkein tunnetuin brändätty samppanja. Siinä ei ole mitän vikaa, mutta subjektiivisen arvioinnin tuloksena siitä vain puuttuivat miltei kaikki hyvän vuosikertasamppanjan ominaisuudet. Aina täytyy pitää mielessä se, että tässä blogissa on vain ja ainoastaan yhden henkilön subjektiivinen arvio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti