Jostain kumman syystä sattui taasen australialainen viini ostoskoriinAlkosta. Taisi olla vakkarimyymälässäni uutuustuote ja kun etiketillä ei oltu turhan paljoa komeiltu, herää aina toiveikas epäilys siitä, että sisältö puhuisi puolestaan. Koko viini, sen tuottaja, tila ja rypälekin olivat minulle tuiki tuntemattomia. Tosin tarkempi vilkaisu pullon takaetikettiin paljasti, että rypäle "Durif" on yhtä kuin "Petit Shiraz" ja rypäleet voivat tulla tuottajan omilta viljelmiltä ympäri australiaa. Tämä ennakkotieto latisti hieman odotuksiani. Viiniä on toki varastoitu tammitynnyreissä 24 kk ennen pullotusta eikä ilmeisestikään tammilastuilla tammitettu, kuten uudessa maailmassa on joskus tapana. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että Alko näyttää sivuillaan kuvaa vuoden 2002-pullosta... Ei siis ollutkaan uutuus.
Viinissä on etiketin mukaan alkoholia 14,5 % (Alko väittä sivuillaan 15 %), happoja 6,2 g /l ja uutos peräti 35 g/l, mikä antaa odottaa kelpo lähtökohtia tuhdille viinille. Muita atribuutteja en lukenut ennen omaa maistoa. Alko luokittelee viinin rotevaksi ja voimakkaaksi. Katsotaan mitä siitä itse löydän.
Väri: Erittäin mustanpunainen viini, joka reunoiltaan on kuitenkin hieman sinertävä.
Tuoksu: Paahteinen, pippurinen, tummaa marjaa, nahkaa, tammea
Maku: Voimakas, hedelmäinen maku, joka täyttää suun, mutta häviää varsin nopeasti. Tanniinit tuntuvat aluksi ikenissä, mutta niidenkin vaikutus katoaa varsin nopeasti.
Kokonaisuus: Kuin ilotulite, joka on semisti kaunis, mutta häviää nopeasti savuna ilmaan. Jotenkin epätasapainoinen, vaikkakin ihan hyvin tehty viini. Alan pikku hiljaa antaa periksi Australian suhteen. Se on viinimaana niin nuori, että siellä ei vielä kasva kunnon köynnöksiä tai sitten siellä vain satsataan suuriin hehtaarisatoihin laadun sijasta. Varmaankin vähän kumpaakin.
75/100 pistettä. Ei missään nimessä hintansa arvoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti